Lokikirja

Puoli vuotta myöhemmin

()

Reissu tuli, reissu meni. Muutama sähköposti on tullut jossa kysytään mitä seuraavaksi, mikä fiilis? Yritän muotoilla ajatuksiani seuraavaan kirjoitukseen, tuskin kuitenkaan onnistun täydellisesti. Tietysti tyylilleni ominaisilla kielioppivirheillä höystettynä. Kielipoliisit, älkää tulko tänne, silmiinne sattuu.

Muutin pasilaan vuokralle kaverin kanssa. Kansainvälinen ilmapiiri täällä. Kuukauden päivät hengailin tekemättä mitään. Nyt käyn siistissä sisätyössä, ajan perheautolla ja omistan talon. Sillä pienellä erotuksella että auto on äitini (KYLLÄ! =)), talo on pankin enkä työpaikastakaan ole mitään sopimusta ikinä kirjoittanut. Koira oli jossain vaiheessa vierailevana tähtenä. Kätevää. Toivottavasti pääsen eroon kyseisistä asioista mahdollisimman nopeasti.

Herään aamulla väsyneenä, menen suihkuun, puen vaatteet, ajan töihin. Töissä yritän saada jotain aikaiseksi. Usein saankin. Juon kahvia niin paljon, että alan voimaan pahoin. Todennäköisesti lähden aikaisemmin kotiin kuin muut välttyäkseni ruuhkalta. Tulen kotiin, yritän saada jotain järkevää aikaiseksi siinä kuitenkaan onnistumatta. 1-2 kertaa kuussa maksan laskut, tästä tavasta johtuen saatan saada karhuja. Syön ja käyn nukkumaan. Makaan sängyssä ja unelmoin pakomatkasta kauas vuorien taakse. En saa unta. Toivon lottovoittoa. Viikonloppuna käyn ravintolassa. Sunnuntaina olen väsynyt. Sunnuntaina haluaisin ihmissuhteen, jonkun joka silittäisi päätä. Tiedän, että maanantaina en enää halua, onneksi. Viikosta toiseen samalla kaavalla. Haluaisin olla robotti ilman ajatuksia. Yritän minimoida elinkustannuksia säästääkseni. En onnistu siinä. Olen tuntipalkalla, eikä huvita istua toimistolla 8-tuntisia päiviä. Varsinkaan näin kesällä.

Syksyllä saatan palata kouluun, jännittää miten sopeudun. Pelkään että masennun. Taas. Samat kysymykset ovat alkaneet lennellä ilmassa. "miten opiskelut, miten parisuhde, joko olet töissä, pitaisko sun tehdä elamallesi jotain?". Soperran jotain epämääräistä vastaukseksi. On totta, että pitäisi hankkia ammatti, helpottaisi tulevaisuudessa. Muista asioista olen useimmiten eri mieltä.

Olen asettanut tavoitteen itselleni: Yritän pysyä kotimaassa ainakin 2009 syyskuuhun saakka. Yritän opiskella ja tehdä töitä. Yritän pitää itseni niin kiireisenä, ettei jää ylimääräistä aikaa ajatuksille ja suurille suunitelmille maailman valloituksesta. Vituttaa tämä arki. Vituttaa niin, ettei veri kierrä päässä. Pakko se on kestää, kyllä muutkin kestävät. Ärsyttää myös tämän sivuston tekstit. Haluaisin poistaa osan niistä. En kuitenkaan tee sitä. Lueskelin ja fiilistelin äsken matkakertomuksia. Kovin olen ollut ihmeissäni englannintaidon puuttumisesta Thaimaassa sekä hätäillyt majoituksista. Nyt jos lähtisin sinne uudestaan niin tuskin olisin. Matkailu avartaa ja kasvattaa.

Minne haluaisin matkustaa seuraavaksi? Moneen paikkaan. Junalla Kiinaan, josta jatkaa matkaa maita pitkin mahdollisimman etelään, jonka jälkeen hypätä purjeveneeseen ja purjehtia Australiaan keritsemään lampaita. Autolla Lähi-Itään, siitä Kaakkois-Aasiaan tai Afrikan eteläisimpään kärkeen. Polkupyörällä Rostockista Gibraltarille. Etelänavalle (ärsyttää vieläkin että rahat ja aika loppui kesken), josta autolla, liftaamalla tai julkisilla Alaskaan kalastamaan. Pohjoisnavalle Huippuvuorten kautta. Atlantin yli purjeveneellä. Islantiin liha/kalatehtaalle jonka jälkeen Grönlantiin melomaan. Pohjois-Koreaan, Tiibetiin ja Intiaan.

Kaikesta siitä negatiivisuudesta huolimatta, joka paistaa läpi tässä avautumisessa, olen varsin tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Kesä on mukavaa aikaa Suomessa, valo on kiva asia, ystävätkään eivät ole täysin unohtaneet ja töissä on joskus jopa hauskaa.

Tulen todennäköisesti kirjottamaan tänne silloin tällöin mietteitä ja ajatuksia. Pidetään lippu korkealla, yritetään ainakin ja koitetaan kestää arkea.